keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Oven takana, uusi vuosi

Hei!

Lähes kuukausi viimeisestä kirjoituksesta. Osastolla tosiaan kävin ja ennen Joulua pääsin kotiin. Itse asiassa ennen Itsenäisyyspäivää.

Joulu meni mukavasti lähipiirin kanssa. Pitkästä aikaa olimme kaikka sisarukset koolla äidin ja isän luona. Ja olihan noita tätitettäviäkin paikalla neljän kappalein. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Joulupukkikin kävi tervehtimässä ja minäkin olin näköjään ollut kiltti, kun sain paketteja. Meinasi kyynelet tulla silmään, kun pukki paketteja jakoi.

Minä olen rakastunut. Tai sanotaan, että ihastunut. Kohde on käynyt minun luonani kerran. Syyskuussa tutustuimme netin välityksellä. Lähes päivittäin laitellaan viestiä, asiasta kuin asiasta voi keskustella. Jännitin hirveästi ensitapaamista. Tai me molemmat taisimme jännittää, mutta kun oven avasin, jännitys katosi. Joimme kahvia ja juteltiin. Sohvalle siirryimme ja hän hellästi silitti niskaani.. Meinasi siinäkin vaiheessa itku tulla, kun sitä oli odottanut ja se tuntui niin hyvälle.

Tarina jatkuu taas jossain vaiheessa.. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti