sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ikävöin?

Vaikka erostamme on jo reilu kaksi vuotta niin tuntuu, että välillä kaipaan häntä. Mutta oikeastaan olen onnellisempi ilman häntä. Sinkkuna on ihan hyvä olla vaikka kaipaankin kovasti miestä rinnalleni. Ihmistä, joka näyttää kuinka hän rakastaa ja välittää. Tekisimme yhdessä asioita, kävisimme yhdessä kaupassa, tekismme ruokaa ja illalla saisin käpertyä hänen kainaloonsa esimerkiksi elokuvaa katsomaan. Välillä pelottaa, että entä jos en koskaan löytäisi rinnalleni uutta ihmistä.

Ulkona tullut taas lisää lunta.
Liekkö auranneetkaan. Tekisi vähän, pieneste, lähteä kävelemään ulos. Eilen lenkillä näimme Titan kanssa joutsenia. Voi kuinka ne ymmärtäisivät lähteä kohti etelää, etteivät jäädy  kii jaloistaan niinkuin PMMP:n laulussa lauletaan.

lumi on syönyt kaiken routa raiskaa tämän maan joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan unelmat vaihtuu toisiin valuen vuosiin vihaisiin lähtisin mut se vaan ei mee enää niin ei mee enää niin ei mikään mee enää niin

Onneksi minulla on muutama ystävä kehen luottaa. Muuten olenkin aika yksinäinen. Joskus minun oli helppo tutustua uusiin ihmisiin, mutta nykyään olen aika arka. Pelkään, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. "tuollainen läski, idiootti, joutaisi kuolla, hiljainen, pelkää kaikkea".
Mutta jos totta puhutaan niin ei minulle ole täällä kuin yksi ystävä. Titta. Kahden siskoni kanssa ollen ihan hyvissä väleissä - tai niin uskon, vaikka olenkin vetänyt heidät mukaan tähän huonoon rahatilanteeseeni, velkajärjestelyyn yms yms.

Kerroinko jo, että ylitin itseni tiistaina?
Minähän olen Aspan asiakas. Sieltä käy avustaja kotonani kolmesti viikossa.
Vuosi sitten esitimme Aspan nuortenryhmän kanssa pien-näytelmän työväentalolla. Minulla ei silloin ollut oikeastaan minkäänlaista roolia, mutta nyt, kun meille tuli tilaisuus esittää näytelmä uudestaan. sain minä ystävän roolin. Ja mikä karmaeinta; esitimme näytelmän ihan oikealla näyttämöllä Kulttuurikeskuksella. Katsojian oli paljon, mutta kaikki sujui hyvin. Jännitin kamalasti ja olin varma, että pyörryn lavalle, mutta näin ei kuitenkaan käynyt.

Tänään käymme Titan kanssa kaupassa. Vähän pelottaa mennä kysymään, että paljonko minuulla on kauppatiliä tälle kuuta jäljellä. Noh, ensi viikko vielä ja seuraavan viikon maanantai. Sitten nollaantuu tilille. Sen jälkeen onkin PAKKO alkaa taas pitää itse kirjaa paljonko ostan. Ei riitä pelkkä kuittien säästö vaan pitää vihkoon kirjoittaa summat.

Mutta mukavaa päivää kaikille! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti