Eilen olin aika allapäin, kun ensimmäistä tekstiä kirjotin, Olo ei juurikaan ole muuttunut. S kävi luonani tänään. Tuli melkeinpä heti aamusta. Ei paljoa juteltu. En luota häneen sillä pelkään, että asiat menevät eteenpäin jos jotain kerron.
Viime yönä näin hirveästi unia. Jossain unen pätkässä olin enkeli, jonka rintaan oli ammuttu ja minut nostettiin köysillä kuuta kohti. Minulle naurettiin, mutta toiset itkivät. Minut lukittiin lasiseen arkkuun enkä saanut henkeä. Yritin hakata lasia rikki, mutten onnistunut. He hylkäsivät minut kuolemaan.
Äitini soitti tuossa aamupäivällä. (tämä ei ole enää unta) Pyysi/käski laittamaan ex-aviomiehelleni viestiä, että vastaa puhelimeen, kun pankista soittavat. En tiedä ovatko soittaneet, mutta minun viesteihin hän ei ainakaan ole vastannut. Tuntuu pahalta olla välikätenä, mutta kaipa se on minun vain tehtävä.
Rakas ystäväni kirjattiin tänään ulos sairaalasta. Oli tarkoitus, että hän olisi ollut vielä viikonlopun yli lomalla ja alkuviikosta olisi sitten ollut lääkäri. Altani "putosi" pohja. Olisin kuvitellut, että ystäväni suunnitelma olisi ollut hyvä ja se olisi hyväksytty. Mutta ei. Osasto on kuulema niin täynnä. Kävin T:n luona. Juteltiin ja hän yritti neuvoa minulle tätä blogin pitämistä. Katsotaan nyt osaanko mitään enempää. Osasin kuitenkin lisätä tämän blogitilini tms puhelimeen, eli voin puhelimella päivittää tekstejä.
Itse soitin juuri Aspan työntekijälle. Purin ahdistustani häneen, kun oma terapeuttini on vapaalla tämän loppuviikon. Muistin vasta puhelimessa, että Aspan M on lomalla ensiviikon ja nyt minä purin hänelle paskaa oloani niin käyköhän niin, että lomaviikkonsa aikana miettii, että kuinka voin. Kyllä M sanoi, että H on käskenyt unohtaa työjutut ja nauttia lomasta, mutta M totesi, että kaikki me asiakkaat olemme todella tärkeitä ja arvokkaita, että hän ei välttämättä edes halua unohtaa meitä, vaikka lomalla olisikin. M ja H ovat mahtavia työntekijöitä! Sijaiset, T ja K ovat myös mukavia. Yksi työntekijä on josta en juurikaan pidä.
Päivä pimenee. Kello on puoli kolme ja tuntuu, että täytyisi jo valot sytyttää. Tai kynttilät.
Lyhyesti koottuna:
Olen huolissani ystävästäni, T;sta. Olen huolissani myös itsestäni.
Onneksi on lääkkeet. 1,5h niin saan ottaa päivälääkkeet. Tarvittaviakin minulla on.
"Luottamus on kun paperii kun se rypistyy
Se ei palaa ennalleen koskaan kun tulee tyrittyy
Se on vaan silmänräpäys kun se omalle kohalle kolahtaa
Kestää tuhat kertaa kauemmin toipuu ku romahtaa"
-Cheek
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti