Veriset jäljet lumessa

Eilisen ja yön aikana satoi paljon lunta. Muutama aste pakkasta. Mieleeni tulee yksi kirjoittamani runo, jossa oli itsetuhoisuutta, vuodatettuja kyyneleitä ja verta. Se kaikki tapahtui ensilumen sadettua. On ihan mukava, kun lunta satoi, mutta jotenkin se kuitenkin ahdistaa.

Aamulla minulla oli kello soimassa kahdeksalta. Isä soitti vähän kahdeksan jälkeen, heräsin. Isä oli vahingossa soittanut. Noh, kun isä soitti seuraavan kerran, oli kello jo kymmenen jälkeen. Pakotin itseni ylös. Tittakin soitti. Suuntasin Titan luo aamukahville. Titta ja Elvis tulivat minua vastaan. Titta on monet kerrat kertonut, kuinka Elvis vihaa talvea. Mutta tänään taisi olla Elviksellä jotenkin pasmat sekaisin, kun hyppeli oravan lailla lumessa!

Kahvit juotuamme lähdimme valokuvaamaan lumista luontoa. Mukava oli kävellä, illman mitääm kiirettä. No minun hitaaseen kävelyyn oli syykin, sillä pelkään jäisiä teitä. Pelkään liukastuvani.

Titta kuvannut

Titta kuvannut

Tässä pari kuvaa, miltä luonto näytti tänäaamuna. Ylemmässä kuvassa näkyy juna-asema.

Juna-aseman alikulkutunnelissa on hienoja, kuvataidekoulun tekemiä maalaksua. Ihme, että seinät ovat saaneet olla suurin piirtein rauhassa. Taitaavat kuitenkin maalata seiniä sitä mukaa, jos töherryksiä tulee. Alla olevan kuvan luurankoperhonen on minusta upea! Olisi ideaa tatuoinniksi.

Titta kuvannut

Kotiin matelin tietäen, että siellä odottaa kaaos. Tiskit tiskaamatta, pyykit pesemättä,  Ahdistikin vielä. Noh, kotona otin yhden tarvittavan, laskin tiskiveden valmiiksi, astiat likoamaan ja ruoka mikroon. Olen hyvilläni, sillä sain tiskattua, imuroitua, pestyä pyykit ja vähän järjestelin tavaroita.

Titan blogia pääsee seuraamaan tästä: ...KuinkaTuhkastaRakentaa?

Parempi mieli :)